GEISHAT


  • Geisha on japanilainen naisviihdyttäjä PR-emäntä ja taiteilijaHeidän tehtävänsä on saada vieraat viihtymään ja tuntea olonsa mukavaksi.

  • Geishat viihdyttävät ochayassa eli teehuoneessa erilaisin taide-esityksin, pelaa seurapelejä tai vain keskustelee ja tarjoilee teetä.

  • vastoin yleisiä harhaluuloja geishoille ei kuulu seksi asiakkaan kanssa.

  • sana geisha tarkoittaa ”monitaitoista henkilöä” eli taiteilijaa tai taiteiden tuntijaa.

  • geishat puketuvat kimonoihin

-Työasu noudattaa tarkkaa kaavaa myös kampauksen, sen koristelun, asusteiden ja ehostuksen suhteen. Varsinkin iltatilaisuuksiin nuorempien geishojen kasvot ehostetaan perinteiselle valkealle pohjalle. Vanhemmat geishat käyttävät raskasta meikkiä vain erityistilanteissa.

  • Geishainstituution juuret ovat Kiinan, Japanin ja Korean kulttuurien yhteisessä kulttuuripohjassa.

  • Japanin ensinmäiset geishat olivat miehiä

  • Päästäkseen geishaksi tytön pitää olla joko vanhemman geishan tytär tai tulla hyväksytyksi okiyaan

  • Teehuoneet sijoittivat paljon rahaa tyttöjen koulutukseen ja erityisesti näiden kimonoihin.

external image geisha.jpg


Geishoista

geishan muistelmat

geishan tans


kpl.19 Sintolaisuudessa on monia tasoja


Japanin sintolaisuus

Japanilaiset ovat moniuskoisia muiden itäaasialaisten maiden tapaan. Yksityinen ihminen voi harjoittaa uskontoa niin buddhalais- kuin sintolaistemppelissäkin. Japanin alkuperäinen uskonto on sintolaisuus, vaikka buddhalaisuus onkin maan pääuskonto. Moniuskoisuuden ansiosta japanilainen voi avioitua sintolaisittain, kunnioittaa kungfutselaisia opetuksia ja tulla haudatuksi buddhalaisin menoin.
Japanin sintolaisuus on varhaiskantainen uskonto, jonka historia ulottuu yli 2000 vuoden päähän. Ennen uskottiin, että Japanin keisari on auringonjumalattaren Amaterasun suora jälkeläinen. Toisen maailmansodan jälkeen keisari sanoutui irti tästä uskomuksesta. Hän on kuitenkin edelleen sintolaisuuden korkein pappi.
Jumalia sintolaisuudessa on kahdeksan miljoonaa, mutta se on vain vertauskuvallinen luku, sillä jumaluutta on kaikkialla luonnossa; niin tuulessa, ukkosessa, kuin myrskyssäkin. Jumaluuden ja ihmisen raja on häilyvä, sillä jokaisen ihmisen uskotaan muuttuvan kuolemansa jälkeen kamiksi, hengeksi. Kami on nimitys jumaluudesta. Vainajien hengille uhrataan siinä uskossa, että ne auttavat maan päällä eläviä omaisiaan menestykseen ja onneen.

Temppelit

Sintolaisuuden vertauskuva on torii-portti. Se on portti, joka erottaa maallisen ja jumalallisen maailman, ja sen alitse kuljetaan temppelialueelle. Kamien pyhyyteen ei voi astua epäpuhtaana.Toriin alta kulkeminen puhdistaa. Puhdistautuminen on japanilaiselle temppelikävijälle itsestäänselvyys - suu ja kädet huuhdellaan. Ihminen puhdistautuu siten sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Pyhäkössä kävijät voivat jättää tervehdyksensä, toiveensa ja rukouksensa tiedoksi kameille kirjoittamalla ajatuksensa puulaattaan ja ripustamalla sen erityiseen pyhäkössä olevaan telineeseen. Viestin voi myös kirjoittaa paperille ja sitoa sen temppeli-alueella aina kasvavaan pyhään Sakaki-puuhun.
shirulap.jpg
(Shintolaisia rukouslappuja ja -papereita.)

Japanissa virallisia vapaapäiviä:

-1.1 Uudenvuoden päivä, joka on verrattavissa länsimaiseen jouluun
-23.11 keisarin syntymäpäivä
-23.9 syyspäivän tasaus, joka on omistettu esi-isien muistoille. Ihmisen sielun ajatellaan elävän niin kauan kuin häntä muistetaan
- 29.4 Midori-no-hi, vihreä päivä
-21.3 Kevätpäivän tasaus, joka korostaa rakkautta luontoon

Muita juhlia:

-Setsubun eli vuodenajan vaihdos helmikuun alkupuolella on hilpeä juhla, johon koko maassa liittyy papujen heittäminen, mame-maki, jonka ohessa huudetaan kovalla äänellä ” Onni sisään, pahat henget ulos”
-3.3 Hina matsuri eli persikankukkien juhla. Se on nukke juhla tytöille, joka vie kohti onnellista avioliittoa ja naisellisia hyveitä.
- 8.4 buddhan syntymäpäivä (Hana matsuri)
-5.5 Shobu-juhla eli poikien päivä. Nuket liittyvät tähänkin.
-7.7 Tanabata matsuri eli tähtijuhla. Kiinalaisen tarinan mukaan kaksi toisiaan rakastavat tähdet pääsevät yhteen joka vuosi.
-13-15.8 Bon-juhla, buddhalainen pyhäpäivä eli vainajainjuhla.
-Tärkeimmät shintoseremoniat lapsille noudattavat kaavaa 7-5-3. Eli lapsi viedään shintopyhäkköön perinteiseen pukuun puettuna kolmen, viiden ja seitsemän vuoden ikäisenä. Kuvan esittämä seremonia kuukauden ikäisille lapsille ei ole niin tärkeä kuin 7-5-3 -juhlat.

Häät & hautajaiset

Kaikki yhteisölliset seremoniat (esim. häät, lapsen syntymän seremonia ...) pidetään yleensä shintopyhäkössä. Hengellisiin seremonioihin (esim. hautajaiset) kutsutaan sen sijaan buddhalainen pappi. Shintolaisuus ei järjestä hautajaisia, eikä buddhalaisuus (juuri koskaan) häitä. Hyvä esimerkki näiden kahden uskonnon rauhallisesta rinnakkainolosta on se, että joidenkin shinopyhäkköjen sisällä on buddhalainen temppeli.


Japanilaiset tavat:

Niin ikään tärkeä moraalinen käsite japanilaisessa kulttuurissa on ”kasvot”. Ihmisen on säilytettävä kasvonsa eli käyttäydyttävä moraalisesti ja rituaalisesti oikein toisia ihmisiä ja kameja kohtaan. On tärkeää toimia yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa hierarkiassa omalla paikallaan ja kunnioittaa ylempiään. Kasvojen menettäminen eli kunnian menettäminen tuottaa koko suvulle ja yhteisölle häpeää. Kasvonsa menettänyt saattaa jopa päätyä itsemurhaan. Itsemurha luvut ovat hyvin korkeat nykyisessä Japanissa, sillä suorituspaineet ovat niin kovia.

Länsimaisesta kulttuurista poikkeavia tapoja:

-Asiat jaetaan kolmella. Japanilaisessa kulttuurissa pidetään kahdella jaettavia asioita huonoa onnea tuottavina.

- Sisätiloihin ei mennä koskaan kengät jalassa. Japanilaisilla on erikseen ns. lipokkaat eli sisäkengät, joita käytetään huoneistojen sisätiloissa. Omat ulkokengät jätetään myös aina niin päin, että kengänkärjet osoittavat ulko-ovea kohti.

- Mielipidettä ei pidä ilmaista suoraan jos seurueessa on japanilaisia. Japanilaisilla on ns. kaksi mielipidettä, honne, joka on oikea oma mielipiteesi ja tatamae, joka on taas yleinen mielipide. Tatamae on se jota käytetään lähes kaikissa julkisissa tilanteissa, jotta yleinen henki ei häiriintyisi eikä kukaan tuntisi tulevansa loukatuksi. Honnea käytetään siis vain lähimpien ystävien ja sukulaisten kanssa.

-Vältä silmiin katsomista japanilaisten kanssa, erityisesti ns. silmäpeliä. Vaikka länsimaissa tämänkaltainen koetaan usein harmittomana flirttailuna, japanilaiset kokevat silmiin katsomisen epäkohteliaana.

-Älä koskaan osoita ketään syömäpuikoilla äläkä koskaan laita puikkoja pystyasennossa riisiin. Tätä tapaa käytetään ainoastaan buddhalaisissa hautajaisissa.


Lähteet:
http://www.verkkoklinikka.fi/?id=1605705&page=0046309,
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/shinto2.html , http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/japasuol.html

Sintolaisuus kpl 18


Japanissa on monia eri uskontoja, kuten sintolaisuutta, buddhalaisuutta, kungfutselaisuutta, taolaisuutta sekä kristinuskoa. Yksi Japanin merkittävimmistä uskonnoista on kuitenkin sintolaisuuden ja buddhalaisuuden yhdistelmä, jota suurin osa japanilaisista harjoittaa. Buddhalaisuuden ja sintolaisuuden harjoittajat omistavat usein kotonaan molempien uskontojen alttarit sekä he voivat osallistua molempien uskontojen temppeleiden pyhiin palveluksiin.
Japanissa on hyvin vaikea erottaa uskonnon ja ei-uskonnollisen kulttuurin eroa, sillä sintolaisuus on ollut yksi tärkeimmistä uskonnoista jo monta tuhatta vuotta. Sillä on myös suuri merkitys japanilaisten kansallisuudessa.

Kami


Kami on japania ja tarkoittaa suomennettuna jumalan tietä. Kamilla ei kuitenkaan tarkoiteta pelkkää jumalaa vaan myös henkiä, kaikkea yliluonnollista, luontoa ja luonnon voimaa. Sintolaisuus on pohjimmiltaan hyvin animistinen (=sielu-usko, jonka mukaan kaikilla olioilla on sielu) ja panteistinen (=jumaluus on kaikkialla), joten kaikella on sen mukaan oma kaminsa.

Origamitswan.jpg


Origami tarkoittaa japanilaista paperintaittelua, jonka tuloksena syntyy jokin paperiesine.
Yleisimpiä origameja ovat kurki, koira ja perhonen. Japanilaiset uskovat origamejen
tekemisen houkuttelevan kami-hengen paikalle, mutta nykyään niitä askarrellaan
lähinnä viihteeksi. Tässä youtubesta muutama ohje, jota voitte kokeilla.

Helppo origamiperhone

Vaikea origamidino




Sintolaisuuden keisarit


  • Uskotaan, että keisari on auringon kamin Amaterasun jälkeläinen.
-Keisari on japanin kielellä tenno ja tennoismi tarkoittaa keisarin palvontaa.
  • Meji- kaudella sinto julistettiin valtionuskonnoksi.
  • Tennosta tehtiin valtionpäämies, ylipappi ja jumala.
- Hänen henkilönsä ympärille rakennettiin kultteja ja hovi järjestettiin taivaallisen
hovimallin mukaan.
- Keisarin hallussa pyhät esineet; peili, miekka ja jalokivi.
- Sintopapit toimivat keisarin alaisuudessa.
  • Toisessa maailmansodassa tennoismi huipentui japanilaisten sotilaiden uhrautuvuuteen ja fanaattisuuteen.
- japanilaiset itsemurhalentäjät, kamikatzet.
  • Sodan jälkeen Japanin perustuslaki erotti uskonnon ja valtion toisistaan.
  • 1945 lähtien keisarin on ollut ihminen, ei kami.

Elokuva Japanilaisista itsemurhalentäjistä Tappion Siivet, jossa eloonjääneet kamikatzet kertovat kokemuksistaan ja selviytymisestään.
Amaterasu.jpg Amaterasu

Pyhäkkösintolaisuus

  • Kylissä on oma sintopyhäkkö.
- Pyhäköissä ei järjestetä jumalanpalveluksia, vaan ne on rakennettu asunnoiksi
kameille.
-Pyhäköt rakennetaan aina uudelleen kahdenkymmenen vuoden välein, josta
näkyy sintolaisuuden keskeinen ajatus puhtaudesta.
  • Kuuluisin ja tärkein on Isen pyhäkkö.
- järjestetään tärkeät valtiolliset seremoniat ja säilytetään keisarillisen vallan
symbolia, peiliä.
- Pyhäkön pyhimpään paikkaan saa mennä ainoastaan keisari.
  • Pyhäkköalue erotetaan luonnosta erityisellä ovettomalla portilla, toriilla.
- Tämän tarkoitus on rajata pyhän ja profaanin maailma.
- Rajana toimii riisiolkiköysi, johon on kiinnitetty kamin läheisyyttä symboloivia
paperilappuja.
- Köysi pitää pahat voimat ja epäpuhtauden loitolla.
-Köydellä voidaan erottaa myös erityisen kaunis metsä tai vuori, vaikka siellä ei
olisi pyhäkköä.
  • Ihmisen pitää mennä pyhäkköön rituaalisesti puhtaana.
-Pyhäkön vieressä on virtaava vesi, jolla ihmiset pesevät kätensä ja suunsa.
  • Pyhäkössä voi käydä milloin tahansa ja jos paikalla ei ole pappia, niin kävijä voi käsiään taputtamalla kiinnittää kamien huomion puoleensa.
  • Usein temppeliin tuodaan uhrilahjaksi rahaa, ruokaa tai ikivihreitä ja värikkäin paperein koristeltuja puunoksia.
  • Pyhäkkörituaalin saattaa päättää riisiviinan nauttiminen, saken nauttiminen ja joskus myös kamien seurassa nautittu pyhitetty ateria.
- Suurissa juhlissa voidaan pyhäköissä järjestää kamien kunniaksi esim.
sumopainia.
  • Papit toimivat ihmisten ja kamien välittäjänä.
- Pappeus kulkee suvussa isältä pojalle.
-Tehtäviin kuuluu erilaiset puhdistusseremoniat.
torii- portti

Lahkot ja uudet uskonnot

  • Meiji-kaudella erotettiin 13 sintolahkoa ja osa niistä on lähellä taolaisuutta tai kungfutselaisuutta.
  • Osa harjoittaa ikivanhaa puhdasta sintolaisuutta ja palvoo auringon kamia Amaterasua.
  • Osa palvoo luontoa. Tärkein kohde on kuuluisa Fujivuori.
  • Lahkot ja uudet uskonnot ovat syntyneet yhteiskunnallisten ja kulttuurillisen muutoksen paineissa, kun länsimaiset vaikutteet ovat tulleet Japaniin.
  • Neljä muotoa: kansansintolaisuus, pyhäkkösintolaisuus, lahko-ja valtionsintolaisuus
-Kansansintolaisuuteen kuuluu henkienpalvonta
- Lahkosintolaisuuteen koostuu ryhmästä, joka pyrkii yksinkertaiseen elämään.
- Valtiosintolaisuus perustuu sintolaisten jumalien mytologiaan.

Lähteet:
http://www.lukio.palkane.fi/raamattunet/shinto2.html
Oppikirja(THEO 4: Pyhän perinteet)








Sumopaini

Sumopaini on perinteinen japanilainen kamppailulaji, jonka ammattimaisesta muodosta käytetään nimitystä ōzumō, suuri sumo, erotuksena harrastelijoiden amazumōsta.

Ōzumō nykymuodossaan on suhteellisen tuore ilmiö, vaikka itse laji on ikivanha ja sen alkuperä on peittynyt aikojen kuluessa mystisiin tarinoihin.


Säännöt:
  1. Ottelija, joka kaatuu tai koskettaa lattiaa millään muulla ruumiinosalla kuin jalkapohjilla, on hävinnyt.
  2. Ottelija, joka astuu, kaatuu tai koskettaa kehän ulkopuolelle, on hävinnyt.
  3. Sääntöjen vastaisia tekniikoita käyttävä ottelija on hävinnyt
  4. Ottelija, jonka vyö putoaa tai aukeaa, on hävinnyt.


Ottelu kestää usein vain muutamia kymmeniä sekunteja, harvoin minuuttia pidempään. Huomattavasti pidempi aika kuluu ennen ja jälkeen ottelua suoritettaviin rituaaleihin.
Nykyaikainen sumo-turnaus kestää 15 päivää, jokainen ottelija kohtaa yhden vastustajan päivässä. Vuosittain järjestetään kuusi suurta sumo-turnausta.



Perusyksikkö on heya eli yhden tai useamman valmentajan ja tämän oppilaiden muodostama talli. Kaikki painijat kuuluvat johonkin talliin, jonka heidän valmentajansa omistaa.

Henkilöitä:

Valmentajat (oyakata)

Tallin omistaa valmentaja,oyakata, jonka nimi on sama kuin itse tallikin.Talleissa omistajia voi olla pajon enemmän kuinn yksi. Huhtikuussa 2006 55 tallissa toimi 107 valmentajaa.
Painijat (rikishi)
Suurin osa sumopainiin liittyvistä henkilöistä on tietysti itse painijoita. Kesäkuussa 2006 viralliseen rankinglistaan kuului 731 painijaa.
Perinteinen tapa aloittaa ammattiura sumopainissa on yrittää päästä teini-iässä jonkin tallin oppilaaksi. Ylenpalttinen paino on tässä vaiheessa vain haitaksi. Uuden painijan on toki täytettävä minimikokovaatimus (173 cm ja 75 kg).
Rankinglistalla yleneminen on mahdollista ainoastaan turnauksissa saavutettujen hyvien tulosten avulla.


Urakata:

Urakataksi kutsutaan kaikkia ryhmiä, joihin kuuluvat ovat osa sumoliittoa, mutta eivät ota osaa varsinaiseen kilpailutoimintaan valmentamalla tai kilpailemalla.

Erotuomarit (gyōji)

Erotuomaritovat itse painijoita lukuun ottamatta TV-yleisölle tutuimpia sumoliiton jäseniä. He tuomaroivat jokaisen ottelun sekä kannustavat painijoita mahdollisimman tasapuolisesti. Erotuomareiksi valikoituu nuorukaisia, jotka eivät ryhdy itse painijoiksi joko liian pienen kokonsa tai muun syyn takia.

Toimitsijat (yobidashi)

Toimitsijat ovat työmiehiä, jotka rakentavat sekä harjoitus-, että turnausareenat. Tekevät myös muita tarvittavia toimenpiteitä.
external image 200px-Yobidashi.png
Perinteinen toimitsijan asu.

Kampaajat (tokoyama)

Kampaajat huolehtivat painijoiden hiuksista. Yleisin kampaus on chonmage, katso kuva alla. Myös kampaajat kuuluvat aina johonkin talliin. Isossa tallissa voi olla kaksikin kampaajaa.


external image images?q=tbn:ANd9GcTz-eO9LHDTC_h5eT9xibz9hZHQpS_0T2qRrLnVGGdMRi1gzy8S

Avustajat

Avustajat ovat entisiä painijoita, jotka ovat jääneet sumoliiton palvelukseen eräänlaisina yleismiehinä. Heidän tehtävänsä ovat moninaiset. He mm. opettavat uusille painijoille etiketin



Rituaaleja
Sumoareena, dohyoo, on 4,55 metriä halkaisijaltaan oleva ympyrä. Perusta on erityistä savea ja päällä on ohut kerros hiekkaa. Dohyoon yläpuolella on shintopyhäkköä muistuttava katto, josta roikkuu neljä isoa tupsua, jotka symboloivat vuodenaikoja.
Painijat esittävät “kehäänastumisseremonian”, dohyo-irin, jossa he sonnustautuvat koristeellisiin silkkisiin esiliinan tyyppisiin vaatteisiin. Nuo esiliinat voivat maksaa jopa 500 000 jeniä.

external image _DSC6206.JPG

Yokozuna puolestaan esittää monimutkaisemman rituaalin häätämään pahat henget kehästä pois. Hänen vyötäisillään on painava köysi shitokoristeluin. Yokozunan mukana rituaalissa on kehätuomari, tachimochi (miekankantaja) ja tsuyuharai (avustaja).

external image _DSC6213.JPG

Ensiksi painijat huuhtovat suunsa vedellä ja pyyhkivät pyyhkeellä suun kuivaksi. Sitten he kahmaisevat kourallisen suolaa ja heittävät sen kehään “puhdistaen” sen. Rituaali on nimeltään shiomaki.

external image _DSC6314.JPG

Seuraavaksi painija ottaa kyykyasennon, sonkyo, ja levittää kätensä sivuille ja läpsäyttää ne yhteen, chiri-o-kiru. Täten reilun pelin hengessä nähdään ettei painijalla ole aseita mukana.

external image _DSC6299.JPG

Tämän jälkeen painijat nostavat jalkojaan eri suuntiin ja jysäyttävät ne voimalla alas. Tarkoituksena on edelleen karkoittaa pahoja henkiä kehästä.

external image _DSC6305.JPG

Seuraavana tulee shikiri, jossa painijat laskevat nyrkit maahan ja tuijottavat toisiaan. Tämä vaihe on pelkkää psykologista sodankäyntiä, jossa pyritään ottamaan vastustajasta henkinen yliote.

external image _DSC6309.JPG

Rituaalit toistetaan yleensä noin kolme kertaa, mutta nykyään on kuitenkin neljän minuutin aikaraja.


Päivän lopuksi suoritetaan yumitori-shiki, eri eräänlainen jousitanssi. Rituaalissa pyöritellään jousen runkoa ja nostellaan jalkoja.

external image _DSC6367.JPG





https://www.youtube.com/watch?v=UxhKb-zZoWE&feature=player_embedded
https://www.youtube.com/watch?v=vJ1wnbNIUrc&feature=relmfu

Buddhalaisuus Japanissa


Kiinalaisen kronikan mukaan viisi buddhalaismunkki kulki vuoden 500 jKr. tienoilla silkkitietä pitkin Afganistanista Kiinan poikki Japaniin. Kronikan mukaan munkit levittivät buddhalaisia oppeja, kirjoituksia ja kuvia sekä kehottivat ihmisiä luopumaan maallisista siteistä. Buddhalaisuus ei saanut kovin suurta arvoa vielä silloin, mutta vuoden 600 jKr. tienoilla keisarinna Suiko kehotti ihmisiä omaksumaan buddhalaisen opin. Seuraavien vuosisatojen aikana lähes kaikki japanilaiset omaksuivat buddhalaiset opit.
Koska buddhalaisuus kuitenkin saapui Japaniin Kiinan kautta, tiedetään sen olevan mahayanabuddhailaisuutta ja se on aina ollut erityisen mukautuvaa ja muuntuvaa. Sen erityispiirre on se, että suurin osa munkeista hylkäsi luostarielämän ja siihen liittyvän selibaattilupauksen ja perusti perheen. Japanissa buddhalaisuuden suosituimpia muunnelmia ovat olleet sellaiset, jotka vetosivat suurten kansanjoukkojen uskonnollisiin tunteisiin.
Vaikutusvaltaisinta on puhtaan maan buddhalaisuus, jossa palvotaan rajattoman valon Amida-buddhaa. Kun luottaa täysin hänen armoonsa, saattaa syntyä uudelleen puhtaassa maassa eli lännen paratiisissa.

Zen

Zen syntyi Kiinassa buddhalaisuuden ja Kiinan uskontojen kohdatessa. Se tarkoittaa sananmukaisesti meditaatiobuddhalaisuutta. Zenin synnyn myyttinen tarina kuvaa sitä, kuinka yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tarinan mukaan Buddha nosti esille kukan sanomatta sanaakaan. Oppilaat ihmettelivät sitä, mutta yksi heistä ymmärsi sen.
Zen synyi 500-luvulla Kiinassa, jonne intialainen munkki saapui. Japaniin zen tuli 1100-luvulla kahtena eri koulukuntana: rinzaina ja sotona. Suurin ero näiden kahden välillä on miten ne ymmärtävät valaistumisen. Rinzai vaatii täysipainoista omistautumista meditaatiolle, oppilaan ja opettajan välisille keskusteluille sekä arvoituksille tai paradokseille. Soto taas pitää näitä keinotekoisina ja he itse korostavat asteittaista valaistumista meditaatiossa.
Zenissä korostuu mutkaton ja yksinkertainen suhtautuminen asioihin. Valaistuminen voi tulla missä vain arkisessa toiminnassa. Zenin harjoittajia kutsutaan nimellä pilvi-vesi -> pilvet ja vesi symboloivat ihmistä. Zen opettaa suhtautumaan kuolemaan tyynesti, siksi se sopikin erityisen hyvin sotureille. Zenin mukaan ihmisessä on jotain mikä ylittää elämän ja kuoleman, siksi niistä ei pidä huolehtia.
Zen vaikutti soturitaitojen lisäksi taiteen ja taidon lajeihin. Peruskäsite do tarkoittaa tietä tai taitoa kohti valaistumista. Erilaisia teitä: bushido=soturin tie, karatedo=tyhjän käden tie, aikido=universaalin harmonian tie, judo=pehmeä tie, kaado=kukkien tie, chado=teen tie.
Zenharjoitukseen liittyy kuitenkin ristiriita: tavoitteena on sponttaani toiminta, mutta spontaaniutta on mahdoton harjoitella. Jos yrittää olla spontaani, ei sitä kuitenkaan ole, vaan tietoisesti yrittää noudattaa ohjetta -> jotta voisi olla spontaani, pitää lopettaa itseltä sen vaatiminen.

IMG_2174.JPG



IMG_2176.JPGIMG_2179.JPGIMG_2183.JPGSAM_2079.JPG
SAM_2093.JPG